Tuore tieteellinen tutkimus on horjuttanut perustuksia sille, mitä luulimme tietävämme alkuperästämme. Uuden geneettisen mallin ansiosta tutkijat ovat löytäneet jäljet salaperäisestä esi-isäpopulaatiosta, jolla oli ratkaiseva vaikutus ihmisen evoluutioon. DNA:n jakamisen lisäksi tämä muinainen ryhmä on saattanut olla avainasemassa kognitiivisten kykyjemme kehittymisessä. Nyt paljastunut muuttaa käsitystämme menneisyydestä… ja myös itsestämme.
Ihmiskunnan kulkua muuttanut esi-isien erottelu
Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten nykyihmisen esi-isät jakautuivat kahteen suureen geneettiseen ryhmään, joita tutkijat kutsuivat nimillä Populaatio A ja Populaatio B. Tämä jakautuminen merkitsi käännekohtaa ihmiskunnan historiassa. Tämä jako merkitsi käännekohtaa ihmisen evoluutiossa, mutta todella yllättävää on se, mitä tapahtui seuraavaksi.
Satojen tuhansien vuosien eron jälkeen nämä kaksi ryhmää kohtasivat jälleen noin 300 000 vuotta sitten. Tämä jälleennäkeminen ei ollut pelkkä biologinen risteytyminen: se oli fuusio, joka määritteli lajimme geneettisen historian kulun. Tästä sekoituksesta on arvioitu, että 20 prosenttia nykypäivän DNA:sta on peräisin arvoituksellisesta B-populaatiosta.
Tutkijat uskovat, että joillakin tästä ryhmästä periytyvillä geeneillä – erityisesti hermostolliseen prosessointiin ja aivotoimintaan liittyvillä geeneillä – olisi ollut keskeinen rooli kognitiivisessa evoluutiossamme. Mahdollinen syy siihen, miksi ihmiset kehittivät eläinkunnassa ainutlaatuisia älyllisiä kykyjä.
Vallankumouksellinen malli ja paljon monimutkaisempi tarina
Tutkimuksessa käytettiin kehittynyttä laskennallista mallia nimeltä cobraa. Menetelmää sovellettiin 1000 Genomes Projectin ja Human Genome Diversity Projectin keräämiin geneettisiin tietoihin. Analyysi paljasti, että vaikka populaatio A kärsi jyrkästä vähenemisestä jakautumisen jälkeen, se oli neandertalilaisten, denisovalaisten ja lopulta Homo sapiensin kantaisä.
Myöhempi sekoittuminen populaation B kanssa olisi kuitenkin tuonut mukanaan odottamatonta geneettistä rikkautta. Eikä vain sitä: se toi mukanaan myös geenejä, jotka olisivat voineet parantaa abstraktin ajattelun, muistin ja luovuuden kaltaisia kykyjä.
Tämä havainto viittaa siihen, että evoluutiohistoriamme on paljon kietoutuneempi ja vähemmän lineaarinen kuin aiemmin on luultu. ”Se, että voimme rekonstruoida miljoonien vuosien takaisia tapahtumia vain analysoimalla ihmisen DNA:ta, on todella hämmästyttävää”, selittää Cambridgen yliopiston tutkija Aylwyn Scally.
Menneisyyden haamut: sukulinjat, jotka eivät koskaan hävinneet kokonaan
Yksi tutkimuksen kiehtovimmista havainnoista on käsite ”haamupopulaatiot”. Tällä termillä tarkoitetaan muinaisia sukulinjoja, jotka eivät ole jättäneet selviä fossiilisia jäännöksiä, mutta jotka ovat edelleen läsnä genetiikassamme kuin yhteisen historian hiljaiset kaikuja.
Populaatio A, joka ei suinkaan ole ollut homogeeninen, näyttää olleen syvä rakenne, joka koostui useista osapopulaatioista. Tämä sisäinen monimutkaisuus oli avainasemassa sen sopeutumis- ja selviytymiskyvyn kannalta. Vaikka tutkijat eivät voi varmuudella sanoa, mitkä ryhmät muodostivat nämä populaatiot, kaksi mahdollista ehdokasta ovat Homo erectus ja Homo heidelbergensis, Afrikan ja muiden alueiden tunnetut asukkaat satoja tuhansia vuosia sitten.
Antropologi John Hawks kiteyttää asian provosoivasti: ”Kyseessä ei ole yksittäinen haamupopulaatio, joka olisi antanut geenejä tietylle ryhmälle. Se on suuri aave, joka elää kaikkien nykyihmisten sydämessä”.
Keitä me oikeastaan olemme? Uusi katsaus alkuperäämme
Tämä löytö ei ainoastaan lisää uusia palasia ihmisen evoluution palapeliin, vaan se herättää myös syvällisiä kysymyksiä siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Kuinka suuren osan älykkyydestämme, luovuudestamme tai kielestämme olemme velkaa muinaiselle populaatiolle, johon törmäsimme vuosituhansia sitten? Entä kuinka monta muuta tällaista tarinaa on vielä kätkettynä DNA:han ja odottaa löytymistään?
Totuus on, että genetiikka kaivaa esiin salaisuuksia, joita edes arkeologia ei ole pystynyt paljastamaan. Tämän salaperäisen esivanhempien populaation olemassaolo muuttaa ikuisesti kertomusta alkuperästämme ja muistuttaa meitä siitä, että sisällämme on paljon enemmän kuin mitä näemme peilistä.
