Aina on keskusteltu siitä, onko tupperin tai minkä tahansa muoviastian laittaminen mikroaaltouuniin, jossa on ruokaa, hyvä vai huono asia. Paljon keskustelua käydään tällaisesta tavasta lämmittää ruokaa nopeasti töissä, kotona tai baarissa.
Mutta ei puhuta paljon siitä, mitä muovipakkauksille tapahtuu, kun ne pestään astianpesukoneessa, altistetaan korkeille lämpötiloille ja sitten ruoka laitetaan takaisin.
Keskusteluja, jotka saavat miettimään, onko se urbaani legenda, että lounasrasian, lyhyesti sanottuna muovipakkausten, altistaminen näille laitteille on turvallista vai ei terveydelle.
Ensimmäiseksi ostettaessa kannattaa tarkistaa, varoittaako valmistaja, voiko ne laittaa näihin kahteen laitteeseen. Niissä pitäisi kuitenkin olla myös materiaaliin merkitty numero, joka osoittaa, minkä tyyppistä muovia pidämme käsissämme.
Kiinnitä huomiota pakkauksessa olevaan numeroon
Määräysten mukaan vain muovit, joiden numero on 2 (HDPE – high density polyethylene) ja 5 (PP – polypropylene ), soveltuvat kestämään korkeita lämpötiloja.
Sitä vastoin numerot 1, 3, 4, 6 ja 7, mukaan lukien polystyreeni, eivät sovellu käytettäväksi mikroaaltouunissa. Jälkimmäisestä vapautuu nimittäin syöpää aiheuttavaa styreeniä. Lisäksi varovaisuutta on noudatettava BPA:n ja ftalaattien kaltaisten kemikaalien kanssa, joita voi irrota muovista kuumennettaessa.
Euroopan parlamentti on lähes vuosi sitten hyväksynyt pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevan asetuksen, jossa asetetaan pakkausten koko elinkaarta koskevat vaatimukset ympäristön kestävyyden ja merkintöjen osalta, jotta ne voidaan saattaa markkinoille.
Pakkausten vähentäminen
Asetuksessa asetetaan myös vaatimuksia laajennetulle tuottajavastuulle, pakkausjätteen synnyn ehkäisemiselle esimerkiksi vähentämällä tarpeettomia pakkauksia ja käyttämällä pakkauksia uudelleen tai täyttämällä niitä uudelleen sekä pakkausjätteen keräykselle ja käsittelylle, myös kierrätykselle. Se merkitsee myös joidenkin kertakäyttöisten muovipakkausten poistamista.
Neuvostossa sovittuihin sääntöihin sisältyy pakkausten vähentämistavoitteita (5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 10 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja 15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä), ja niissä edellytetään, että EU-maat vähentävät erityisesti muovipakkausjätteen määrää.
Tarpeettomien pakkausten vähentämiseksi yhteis-, kuljetus- ja sähköisen kaupankäynnin pakkauksille asetetaan 50 prosentin tyhjän tilan enimmäissuhde. Valmistajien ja maahantuojien on myös varmistettava, että pakkausten paino ja tilavuus pidetään mahdollisimman pienenä.
Pakkauskielto
Tietyntyyppiset kertakäyttöiset muovipakkaukset kielletään 1. tammikuuta 2030 alkaen. Näitä ovat esimerkiksi käsittelemättömien tuoreiden hedelmien ja vihannesten pakkaukset, kahviloissa ja ravintoloissa tarjoiltavien ja nautittavien ruokien ja juomien pakkaukset, kerta-annospakkaukset (esimerkiksi mausteille, kastikkeille, kermalle, sokerille), henkilökohtaisten hygieniatuotteiden pienpakkaukset ja erittäin kevyet muovipussit (alle 15 mikronia).
Tämä uusi pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva asetus ei käytännössä koske elintarviketurvallisuutta. Siinä viitataan ainoastaan ”haitallisten terveysvaikutusten ehkäisemiseen, tekstiin sisältyy kielto käyttää niin sanottuja ikuisesti säilyviä kemikaaleja (perfluorialkyyli- ja polyfluorialkyyliyhdisteitä eli PFAS-yhdisteitä), jotka ylittävät tietyt raja-arvot elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa pakkauksissa”, tai ikuisesti säilyvien kemikaalien poistamiseen.
Kierrätettävissä ja riittävän laadukkaita
Tämän asetuksen myötä kaikkien markkinoille saatettavien pakkausten on oltava kierrätettäviä, eli niiden on oltava rakenteeltaan sellaisia, että ne helpottavat materiaalien kierrätystä, jolloin niistä saadut sekundääriset raaka-aineet ovat riittävän laadukkaita, jotta niitä voidaan käyttää primaaristen raaka-aineiden korvikkeena ja kerätä erikseen, kun ne muuttuvat jätteeksi.
Asetuksessa todetaan myös, että ”markkinoille saatetut pakkaukset on valmistettava siten, että huolta aiheuttavien aineiden esiintyminen ja pitoisuudet pakkausmateriaalissa tai sen ainesosissa ovat mahdollisimman pienet ”.
Vaikutukset muovimukeihin
Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa standardoituja menettelyjä niiden elintarviketurvallisuusriskien arvioimiseksi. Toisin sanoen on mahdollista, että lainsäädäntöä on annettu tietämättä varmasti, millaisia vaikutuksia näillä astioilla on elintarvikkeisiin, kun niitä käytetään uudelleen, eli kun täytämme ne uudelleen elintarvikkeilla. Vielä epävarmempaa on, mitä kierrätysmuovimukeille tapahtuu mikroaaltouunissa tai astianpesukoneessa.
Siinä sanotaan, että komissio seuraa huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä pakkauksissa ja niiden osissa ja ryhtyy tarvittaessa asianmukaisiin jatkotoimiin.
Safereuse-hanke
Tällä linjalla Aimplas työskentelee Safereuse-hankkeessa, jonka tavoitteena on arvioida riskejä, joita liittyy elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tarkoitettuihin uudelleenkäytettäviin muovipakkauksiin, kun ne altistetaan korkeille lämpötiloille mikroaaltouunissa ja astianpesukoneissa.
Valencian kilpailukyky- ja innovaatioinstituutin (IVACE+i) ja EAKR:n varoista rahoitetulla aloitteella pyritään myösluomaan menetelmä, jolla varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus ja kuluttajien terveyden suojelu, ja tarjoamaan järjestelmä, joka helpottaa vahvistettujen vaatimusten noudattamista.
Safereuse täydentää in vitro -biotestien avulla analyysin NIAS:n (ei-tarkoituksellisesti lisätyt aineet) ja MP:n (mikromuovit) muodostumisesta, joita voi vapautua uudelleenkäytettävistä muovimateriaaleista, ja varmistaa näin niiden turvallisuuden.
Toksikologiset riskit
”Lisäksi näillä lyhytaikaisilla biotesteillä on yhä tärkeämpi roolitoksikologisten riskientunnistamisessa”, lisäsi María del Carmen Moreno, Aimplasin elintarvikekontakti- ja pakkauslaboratorion tutkija.
Yksi hankkeen suurimmista haasteista on se, että tällä hetkellä ei ole olemassa standardoituja menettelyjä näiden riskien kattavaan arviointiin, mikä tekee Safereuse-hankkeesta innovatiivisen hankkeen alalla.
”Sen kehittäminen tarjoaa luotettavan menetelmän, joka auttaa markkinavalvontaviranomaisia, valmistajia ja markkinoijia varmistamaan, että uudelleenkäytettävät pakkaukset täyttävät vaaditut turvallisuusvaatimukset”, tutkija sanoo.
Mikroaaltouuneissa ja astianpesukoneissa käytettävät muovit
Lisäksi NIAS- ja PM-analyysejä varten kehitettyjen menetelmien pätevyyden osoittaminenlisää luottamusta mikroaaltouuneissa ja astianpesukoneissa käytettävienmuovituotteiden turvallisuuteen.
”Tämä voi auttaa muuttamaankielteistä käsitystä ja rohkaista realistisempaan ja tasapainoisempaannäkemykseen muovista, sen terveysvaikutuksista ja ympäristöstä”, Moreno sanoi.
Kansanterveys ja kuluttajien terveys
Safereuse on merkittävä edistysaskel uudelleenkäytettävien elintarvikepakkausten turvallisuudessa, ja sillä varmistetaan, että näiden materiaalien lisääntyvä käyttö elintarviketeollisuudessa ei vaaranna kuluttajien terveyttä.
Tällä hankkeella Aimplas liittyy kestävän kehityksen tavoitteisiin 3, 8, 9 ja 12. Se edistää uudelleenkäytettävien muovimateriaalien turvallisuuden parantamista ja vähentää riskiä altistua ei-toivotuille aineille.
Tältä osin on huomattava, että tämän tutkimuksen tulokset ”parantavat kuluttajakokemusta tarjoamalla yksilöllisiä suosituksia, jotka perustuvat luotettaviin tietoihin.”. Näin käyttäjät voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja omaksua turvallisempia kulutuskäytäntöjä jokapäiväisessä elämässään”, Moreno totesi lopuksi.
Elintarvikkeiden turvallisuus
Aimplasin mukaan ”tämä hanke tarjoaa yrityksille myös edullisen aseman kilpailuun nähden elintarvikkeiden turvallisuuden alalla, jota kuluttajat vaativat yhä enemmän. Lisäksi siinä ovat mukana Pohuer Creative Injection, S.L. ja Great Plastic, S.L.U., jotka ovat kaksi muovimateriaalien valmistuksen ja kehittämisen kannalta keskeistä yritystä”.
Hanke sisältyy IVACE+i-tukiohjelmaan, joka on tarkoitettu Valencian yhteisön teknologiakeskuksille yritysten kanssa yhteistyössä toteutettaviin ei-taloudellisiin T&K-hankkeisiin varainhoitovuonna 2024 ja jota rahoittaa Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) vuosien 2021-2027 toimenpideohjelman puitteissa.
Näiden kodinkoneiden vaikutusta muovimukeihin selvittävän hankkeen budjetti on 218 162 euroa, ja se alkoi heinäkuussa 2024 ja päättyy kesäkuussa 2025.
